Welcome Guest [Log In] [Register]
Add Reply
Until the sky falls down on me
Topic Started: Nov 15 2011, 10:28 PM (140 Views)
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
Smil Månesigd

Nuori Parantajaoppilas asteli hiljalleen Kyyjoen viertä ilman suurempia kiireitä. Päivällä oli satanut, ja Smil tunsi anturoissaan ja vaaleissa vatsakarvoissaan viileät vesipisarat ja mukavan viileyden, vaikka talvinen ilta oli kylmä.
Norjassa syntynyt ja Pohjoisessa kasvanut naaras kuitenkin kesti paksun turkin ansiosta kylmää, joten naarasta ei juuri haitannut kovatkaan pakkasasteet.

Ilta oli vaihtumassa yöksi, ja ensimmäiset tähdet olivat jo taivaalla, kun vielä himmeästi vaaleampi ja lilasävyisempi taivas alkoi hävitä kun aurinkokin hävisi vuoriston taa. Yöstä tulisi kylmä, sillä taivas oli pilvetön, mutta ilma enteili kovaa puhuria, jonka takia Smilin pitäisi hakeutua takaisin kylään suojaan. Kyyjoki solisi hiljaa vaaleaturkkisen vierellä, kun naaras etsi vainua riistasta. Yrtit olivat hupenemaan päin, ja Smilin pitäisi myös kerätä riistaa talven varalle. Niinpä naaras oli seurannut erinäisia riistan tuoksuja joelle, ja nautti yksinäisyydestä, jota ei kylässä saanut.
Smilin lähes valkea turkki loisti illan hämäryydessä kuin hälytysvalo "olen täällä, huomatkaa minut", muttei naaras siitä liiemmälti välittänyt. Hän oli ei-kenenkään-mailla, eikä hänen kimppuunsa kai voitaisi hyökätäkkään, joten parantajaoppilas ei viitsinyt edes yrittää kulkea varjoissa ja mahdollisimman hämärissä - hänet saisi nähdä, kunhan ei riitaa alkaisi haastamaan.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Wiltti
Member Avatar
Vastaherännyt
Rastas
Ilta alkoi pimetä.
Rastaan askelet olivat kaikkea muuta kuin hiljaisia, kun poikamainen narttu raivasi tietään Kyyjoen maastossa. Hän ei juuri välittänyt piilotella itseään vaan rämpi paksujenkin risukkojen läpi, vaikka ne olisi ehkä ollut helpompaa vain kiertää. Nahkahanska hiersi hänen tassuaan, ja pistävänkeltaiset silmät tarkkailivat maastoa herkeämättä. Miten tylsää koiralla voikaan olla...
Lilaharjaksinen puhahti kyllästyneesti, pysähtyi rapsuttamaan korvantaustaansa ja jatkoi taas eteenpäin. Nyt raivaus muuttui pelkäksi tylsyydenpurkukeinoksi, sillä Rastasta sapetti, että hän oli joutunut lähtemään yksin metsästämään, ja vielä enemmän sapetti se, ettei riistaa näkynyt. Niin kiukuissaan Rastas oli, ettei hän tajunnut itse häätävänsä riistaa karkuun.
Hetken kuluttua teeri pyrähti lentoon läheisestä pusikosta karkuteille. Rastaan kattila kuohui yli, ja koko metsä raikasi hänen kimakasta huudostaan. "SAMPERI!!"
// ehheh.. heh.. //
Wilttitätönen ropettaa tällä hetkellä Feralilla sekä Rastaalla! (;
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
Smil Månesigd

Smil pysähtyi, kuullessaan ryskettä ja rasahtelua, melko läheltä itseään. Naaras peruutti varovaisesti, korvat luimussa. Mitään ei kuitenkaan nuorikko sanonut, vaan katseli vain varuillaan hämäryyteen, josta äänet kuuluivat. Keltaturkki haisteli ilmaa, todeten, että äänen pitäjä ei ollut ainkaan karhu tai suuri uhka, vaan ilmeisesti koiraeläin, kuten hänkin. Ehkä jollain vain oli huono päivä - tai ilta, tässä tapauksessa.

Kun hyväkuuloinen Smil kuuli jonkun kiroavan kauempana, Parantajaoppila pyöräytti silmiään ja huokaisi. Jälleen naaras jatkoi kulkuaa, ripeämpään tahtiin tälläkertaa, mutta äänettömästi. Tiedä vaikka kuka-olikin olisi uhka, joten olisi parempi suunnata kylään. Kuitenkin naaraan päähän muistui saalis; nuorikko irvisti, ja alkoi jälleen hakea vainua lähistöltä. Keltaturkin onneksi jäniksen haju kantautui tummaan kirsuun, ja koira lähti jäljittämään saalista. Hiljainen rapina kantautui naaraan korviin, ja pian tuo sai näkökenttäänsä jänön. Hymy levisi naaraan huulille, kun tuo valmistautui hyökkäämään, hetkenä minä hyvänsä.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Wiltti
Member Avatar
Vastaherännyt
Rastas
Hiljaa itsekseen kiroten Rastas lähti taas eteenpäin, kiukku laantumatta piiruakaan. Hän yritti tästä huolimatta pitää tällä kertaa vähemmän ääntä, ja itsehillintä tuotti tulosta; hetken kuluttua hän sai kirsuunsa tuoreen jäniksenhajun, joka leijaili jäisessä ilmassa. Rastas ei ollut vieläkään tottunut kylmyyteen, joten hän pysyi parhaansa mukaan liikkeellä.
"Hehheh..." hän hymisi itsekseen ja suuntasi kulkunsa jäniksen perään. Hän pinnisti muistinsa äärimmilleen muistellessaan saalistusoppeja ja pysyttelessään mahdollisimman hiljaa hajujäljen perässä. Näinhän se olisi pitänyt alunperinkin tehdä, ihan hissukseen.. Hetkinen, mistä suunnasta kannattaisi hyökätä..
Vaan eipä Rastas saanutkaan pelkästään jäniksen hajua hyytävän tuulenvireen mukana. Koira. Tai susi, sitä ei Rastas osannut erottaa, mutta nopeasti narttu päätteli, että toinenkin oli metsästysretkellä. Mutta tämähän saalis olisi Rastaan, aivan varmasti olisi!
Keltasilmäinen rynnisti esiin sen enempää ajattelematta. Hän halusi toimia nopeasti, jottei saalista vietäisi nenän edestä. Valkoturkki sujahti pensaikon läpi ja rynnisti kuivat lehdet pöllyten jänöjukan perään. Pitkäkorva oli hyvän matkaa edellä, mutta Rastas oli nopea saalistaja ja oikoi helposti jäniksen harhautusmutkat umpeen. Itsevarmuus hipoi pilviä ja Rastas tunsi vihdoin jäsentensä läpi kulkevaa adrenaliinin sekaista iloa - kunnes jänis sujahti tiheään pajukkoon. Itsepäisesti Rastas yritti ängetä jäniksen perään, mutta se ei enää onnistunut. Jänispaisti saisi odottaa.
Myrskypilvi hilautui taas Rastaan pään päälle.
"PERHANA!!"
Wilttitätönen ropettaa tällä hetkellä Feralilla sekä Rastaalla! (;
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
Smil Månesigd

Keltaturkki hiipi hiljalleen lähemmäs pitkäkorvaa, kunnes jokin, kovalla ryminällä säikäytti jäniksen, ja lähti ajamaan sitä takaa. Keltaturkki painoi korvat niskaansa, ja lähti kaksikon perään nopeasti, edeten jokaisella pitkällä harppauksella lähemmäs ja lähemmäs.

Lopulta kani katosi ryteikköön, ja Smil teki äkkijarrutuksen. Toinenkin näytti luopuneen jahdistaan ja kirosi jälleen. "... se oli vain yksi jänö, neiti. Olen pahoillani jos säikäytin saaliinne tiehensä, mikäli olitte jo päättäneet napata sen." Smil sanoi pahoittelevana, korvat niskassa, eriväriset silmät anteeksipyytävinä toista kohtaan. Mikäli tuo oli ottanut jänön saaliikseen ennen häntä, se olisi Parantajaoppilaalle hyväksyttävää. Kohteliaisuus, nöyryys ja kunnioitus paistoivait keltaturkin sanoissa tuon puhuessa harjaspäiselle naaraalle.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Wiltti
Member Avatar
Vastaherännyt
Rastas
Takaa-ajon tuoksinassa Rastas ei ollut edes huomannut toisen riistantavoittelijan lähteneen peräänsä. Mutta kun jänis oli tavoittamattomissa ja kun Smil äkkiä puhui anteeksipyydellen, Rastas pyörähti hurjistuneena ympäri. Ensikuva oli varmasti hyökkäävä, mutta kun Rastas näki, miten alistuvalta toinen näytti, hän hellitti kehonkieltään ja tuijotti silmiään siristäen keltaturkkista narttua.
"Yksi jänö, yksi jänö", Rastas toisteli kipakasti ja tuhahti. "Olisin tarvinnut juuri tuon, jotta pääsisin täältä pahaisesta risukosta joskus poiskin! Menee aamuun asti, että löydän toisen!" Kiukku ja ärtymys kuvastui paitsi Rastaan äänensävystä, myös ilmeistä ja eleistä. Sitten hän katsahti Smiliä tutkailevasti. Ewidleksi Smilin saattoi tunnistaa jo hajun perusteella, mutta vasta nyt Rastas todella tiedosti asian. Mielenkiintoista. Ehkä tästä voisikin kehkeytyä jotain kiinnostavaa...
Wilttitätönen ropettaa tällä hetkellä Feralilla sekä Rastaalla! (;
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
Smil Månesigd

"Olen hyvin pahoillani, ja voisinko korvata tämän Teille jotenkin, neiti?" keltaturkki kysyi varovasti, yhä alistuvana ja arkana, ääni tuskin kuuluvana. Toisen kiukku ja ärtymys olivat säikäyttääneet arkaakin aremman Ewidlenaaraan, jonka tkaia Smilin häntä oli painunut koipien väliin. Eriväriset silmät katselivat maata huoelstuneina ja anteeksipyytävinä, naaras uskaltamattan ostaa katsettaan räyhäävään ja valittavaan harjaspäähän.

"Mikä Teidän nimenne on, jos tohditte sen minulle kertoa?" Smil kysyi, kuin tutkaillen, uskaltaisiko toiselle sanoa mutua kuin anteeksipyyntöjä saamatta räyhäämistä päälleen.
Edited by Fireway, Nov 18 2011, 05:25 PM.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Wiltti
Member Avatar
Vastaherännyt
Rastas hymisi hetken itsekseen, kun Smil kysyi tapaa hyvittää saaliin ajaminen karkuun, vaikka syy ei ollut todellakaan ollut ollut vieraan nartun. Hetken ajan punkkariharjaksinen oli lähettämässä Smilin etsimään uuden jänön, mutta tuli sitten toisiin aatoksiin. Ei hän niin ilkeä ollut. Kai.
"Katsotaan", Rastas hymähti vastaukseksi. Hän jollain kierolla tavalla piti siitä, että haaleankeltainen narttu alistui niin selkeästi. Se pieni pelätyksi tulemisen tunne kihelmöi Rastaan turkin alla aika mukavalla tavalla.. Rastas silmäili Smiliä vielä hetken, kunnes toinen kyseli hänen nimeään kohteliaasti teititellen. Hänkin päätti leikitellä äänensävyillä...
"Mustarastas, mutta voit kutsua Rastaaksi", hän esitteli itsensä liioitellun hempeällä äänellä ja työnsi kuononsa lähemmäs Smiliä. "Entäs sinä, Ewidle? Tohditko kertoa omasi?"
Wilttitätönen ropettaa tällä hetkellä Feralilla sekä Rastaalla! (;
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
Smil Månesigd

Keltaturkkinen kuunteli hiljaa toisen sanoja, sitten nostaen katseensa, arkana. Eriväriset silmät tarkkailivat hiljaa, mitäänsanomattomina harjaspäätä, vaikka muu olemus huokui arkuutta ja alistumista. Korvat olivat painuneet talvikarvan karheuttamiin niskavilloihin, ja naaras vilkuili ympärileen, säikkynä, kuten aina. Tai, no, tavallista säikympänä tässä tilanteessa.

Samassa toinen esitteli itsensä, tullen epäilyttävän lähelle. Niinpä ewidle otti muutaman askeleen taakseppäin, vaivaantuneena. "Olen Smil Månesigd, Smil. Mukava tavata Teidät, neiti Rastas" naaras mumisi, hieman jo uteliaampana kuin äsken; jos toinen ekrtoi nimensä, ei se voinut olla paha tyyppi... Eihän?
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Wiltti
Member Avatar
Vastaherännyt
Haa, Smil käyttätyi juuri kuten Rastas oli halunnutkin! Rastas hymyili kovin viekkaasti, kun Smil oli esittäytynyt, ja vetäytyi taaksepäin. Samalla hän istahti laiskasti maahan, kietaisi monivärisen häntänsä tassujensa peitoksi ja istui siinä Smiliä katsellen.
"Miksi sinä olet noin säikky?" Rastas kysyi sitten, kulmiaan kohottaen, äänensävy hieman huvittuneena. "Ailahtelevainen saatan olla, mutta saat todella loukata minua jotta hyökkäisin kimppuusi. Ruokavaliooni ei kuulu se, että syön koiria iltapalaksi."
// lyh, äiti räyhää jo...
Wilttitätönen ropettaa tällä hetkellä Feralilla sekä Rastaalla! (;
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
1 user reading this topic (1 Guest and 0 Anonymous)
ZetaBoards - Free Forum Hosting
Fully Featured & Customizable Free Forums
« Previous Topic · Kyyjoki · Next Topic »
Add Reply

PRINT theme created by tiptopolive of InkDropStyles