Welcome Guest [Log In] [Register]
Add Reply
  • Pages:
  • 1
  • 2
Miten satuimmekaan olemaan tällaisia?; Med Fireway.
Topic Started: Dec 15 2011, 10:59 PM (650 Views)
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
Linea Zampino

Nyrpeänä harmaaturkki tuijotti mustaturkkia, yrittäen muistella, oliko nähnyt tuon ennenkin, ja tuli siihen tulokseen, ettei tiennyt. Kuin naaras olisi katsonut tuntematonta, jonka kuitenkin tunsi. Lopulta harjasotsa tuli siihen tulokseen, että olinähnyt tuon joskus lauman seassa.

Kun sitten musta susi puhui, Linen suu loksahti auki, kirjaimellisesti. Turkoosit silmät ymmyrkäisinä naaras peruutti hieman kauemmas ryhmästä. "... Minä en ole lähdössä minnekkään" naaras ärähti, paianutuen samalla hieman lähemmäs Niebaumia(?), peläten, että hänet vedettäisiin pois rakastamansa uroksen läheltä. Nyt, mustaturkkinen ja tuon ryhmä tiesivät Linen suhteesta harhamaurokseen. Mutta se ei huolestuttanut harmaaturkkia nyt, rakkaansa vierellä. "Mitä te odotatte? Juoskaa. Juoskaa kertomaan johtajallenne että olen petturi. Minua ei kiinnosta." Line sanoi täynnä ivaa, odotaen kuwarlojen reaktiota. Hän ei lähtisi Niebaumin viereltä ennen, kuin uros niin itse käskisi.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Sihiro
Member Avatar
Rikkokaamme ratkoksia.
Mustan suden suu loksahti auki. Tämä oli viimein reaktio jota hän olisi osannut odottaa! Nuo kaksi nähtyään, Ilian oli olettanut harhaman tehneen tälle joatin jotta narttu pysyisi noin lähellä, mutta tämä oli jo naurettavaa! Ja hävytöntä! Naaras teki pilkkaa terveille päätyessään noin lähelle harhaman seuraan.

Mutta kaikkein eniten urosta ihmetytti se, ettei harhama tehnyt mitään muuta kuin katseli ympärilleen varuillaan. Älykkäästi. Tämä oli Ilianille uusi kokemus, eikä uros tiennyt mitä tehdä hetkeen. Mutta moinen ei voinut olla mahdollista. Uros ei ollut kuutena elinvuotenaan kertaakaan tavannut järkeväää harhamaa, päinvastoin. Ne tuntuivat muuttuvan typerimmiksi ja hullummiksi joka vuosi. Tämä... Oli jotain niin outoa. Se ei voinut olla mahdollista. Kukaan terve ei pysyisi harhaman luona vapaaehtoisesti. Tässä täytyi olla jotain pielessä.

"Neiti, ette ajattele selkeästi. Emme kerro johtajalle, ettekä te ole petturi", uros sanoi ärsyttävän rauhallisella äänellä. Hän otti yhden, tuttavallisen askeleen lähemmäs naarasta, ansaiten kuitenkin murinaa harhamalta. Tämä ei kuitenkaan liikkunut paikaltaan, vaan murisi katsoen Iliania varoittavasti. Tosin tämän nahattomalta kuonolta oli vaikea sanoa tämän ilmettä, mutta silmien siristyksestä nähden oli ilme kuitenkin selkeä.

Ei lähemmäs.

Kuwarlat harhaman ympärillä vastasivat murinaan omallaan, liikehtien levottomasti jos Niebaum hyökkäisi.

"Tulkaa neiti, niin viemme teidät pois." Ilianin aikeet olivat ainoastaan hyvät, ainakin Lineä kohtaan, mutta naaras tuskin niistä pitäisi.
Sihiron koirakatras tuhoamassa taloa -

Kenjata ||Noen || Niebaum || Cireno || Acid
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
"Te pysytte kaukana minusta ja Niebaumista" Line ärisi, vihaa silmissään, ottaen kuitenkin askeleen eteenpäin, valmiina vaikka sitten taisteluun. Heitä vastassa olisi taistelussa suuri joukko, mutta harmaaturkki uskoi heidän selviävän, jotenkin.

Kun sitten uros tuli lähemmäs, puhuen rauhallisella äänellä, naaraan kovat painuivat kiinni niskaan. Jokin mustaturkkisen puhetyylissä sai naaraan pelkäämään. Kuin uros olisi valmis vetämään hänet irti Niebaumista keinolla millä hyvänsä. Ja se sai Linen olon orvoksi, avuttomaksi. Kuin Niebaum olisi ollut ehto hänen elämiseensä, ja nyt Linestä tuntui, että olikin. Vielä muutama päivä poissa harhaman viereltä olisi vienyt harmaaturkin vaikka Kristallikaupunkiin etsimään rakastaan.

Kun harjaspää kuuli murinan, joka oli lähtöisin Niebaumista, kuin heräten ajatuksistaan naaras hätkähti, kuitenkaan puhumatta. Tuo vain kuunteli mustaturkin sanat tyynesti, mietti hetken, vastaten sitten vakaalla äänellä "Ettekä vie".
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Sihiro
Member Avatar
Rikkokaamme ratkoksia.
Edelleenkään ei naaras halunnut poistua harhaman viereltä, mikä sai Ilianin hämmentyneeksi. Naaras vastusti kaikkea sitä mitä urokselle oli pentuna opetettu. Perintöä tuli vältellä, että pelätä ja vihata. Naaras ei tehnyt yhtäkään näistä. Tämä pysyi tiukasti harhaman vierellä, luimistellen uhkaavasti. Ilian ei osannut sanoa tilanteeseen mitään. Harhama oli jotenkin onnistunut aivopesemään naaraan itselleen, tilanteelle ei uroksen mielessä ollut mitään muuta järkevää syytä. Niin, sillain sen oli pakko olla. Ja koska naaras ei tuntunut näkevän asioita kirkkaasti, olisi Ilianin pakotettava tämä. Siitä osasta tulisikin hieman hankalaa. Naaras oli astunut eteenpäin, kuin hyökkäysvalmiina mikä teki Ilianista entistä vähemmän halukkaan hyökkäämään. Naarasta hän ei haluaisi vahingoittaa mitenkään, mutta tämä ei suostunut mitenkään muuten liikkumaan harhaman viereltä, olisi pikimustan hukan varmaan tehdä se pakolla... Ja siitä ajatuksesta uros ei pitänyt lainkaan.

Niebaum vilkuili ympärillä parveilevia kuwarloita varuillaan, haluttomana hyökkäämään edes silloin kun oli pakko. Uros tunsi edelleen jonkinlaista sidettä entiseen laumaansa, vaikka hänet sieltä olikin jo aikoja sitten häädetty. Silti, vanhoista tavoista on vaikea päästää irti. Toinen syy oli se, että Niebaum haluaisi näyttää terveille etteivät kaikki harhamat ole tyhmiä, hulluja tai verenhimoisia. Tämä tilanne soti kaikkea sitä vastaan mitä Niebaum haluaisi terveille viestittää. Mutta vaihtoehtoja ei tuntunut olevan.

Ilian vilkaisi sivuillaan oleviin tummanharmaaseen ja valkoiseen koiraan, nyökäten hivenen. Koirakko tiesi heti mistä oli kyse, sillä monien vuosien yhteinen kokemus oli opettanut heille monia asioita. Sanaton viestintä oli yksi niistä. Koirat hyppäsivät yhtäaikaa Linen ja Niebaumin väliin, alkaen hiljalleen luoda kaksikon välille eroa. Samalla kun kaksikko erotti naarasta harhamasta, Ilian hyppäsi harhaman kimppuun kun tämän huomio oli kiinnittynyt Lineen. Musta hukka iski hampaansa nopeasti ja tarkkuudella suoraan Niebaumin niskaan, paikkaan josta tämä ei millään voisi yltää irroittamaan veteraania. Niebaum, ei tietenkään pitänyt tästä lainkaan, kiinnittäen huomionsa niskassaan roikkuvaan loiseen. Mutta kuten saattoi olettaan, hukan ote oli tiukka eikä tämä tahtonut irrottaa parhaimmallakaan pyristelyllä. Ilian osasi asiansa.

// Lööl, olispas kökköä tuo loppu //
Sihiron koirakatras tuhoamassa taloa -

Kenjata ||Noen || Niebaum || Cireno || Acid
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
Line katseli ympärilleen hermostuneena, kun mitään ei tapahtunut. Naaraan lihakset olivat pingottuneet hyökkäystä varten, mutta itse naaras ei hyökkäisi, ennen kuin Niebaum tai kuwarlaryhmä. Turkoosinsävyinen, kylmä katse oli suuntautunut suoraan mustaturkkiseen selvästi johtoasemassa olevaan koiraan. Line väläytteli ahdistuneena hampaitaan, niska kyyryssä. Pelko ja ahdistus paistoivat naaraan katseesta, mutta samalla itsevarmuus ja rohkeus. Harjaspää ei aikoisi lähteä minnekkään Niebaumin viereltä, vaikka mitä nyt tapahtuisikaan.

Line käänsi katseensa kysyvänä harhamaan, katse sulaen kun tuo edes näki harhaman, vaikka silmissä riitelivätkin rakkaus ja pelko. Koska Line oli kääntänyt katseensa Ilianista, tuo ei huomannut nopeaa vilkaisua kolmikon välillä, ja älähti kun huomasi valkean koiran tulevan itseään kohti nopealla vauhdilla. Line hyppäsi vaistomaisesti kauemmas, tajuten joutuneensa kauemmas Niebaumista. Kun harmaaturkki yritti päästä valkoturkkisen ohi, tuo näki, kuinka mustaturkkinen hyppäsi Niebaumin kimppuun, ja naaran kiljaisi kauhun vallassa. Harmaaturkki näki Niebaumin olevan hetkessä häviöllä, ja viha roihahti naaraan sisällä, ja tuo sai otettua nopeanpuoleisen loikan valkoturkin ohi, kuullen yllättyneen murahduksen, mutta siitä välittämättä Line iski hampaansa Ilianin hännäntyveen, äristen samalla uhkaavasti. Pienikokoinen aaras tuntui kasvavan kokoa jo siitä kaikesta raivosta, kun näki Ilianin vahingoittavan harmaaturkin rakastamaa urosta. Valkoturkkinen oli jo lähtenyt harjaspään perään, mutta Linelle oli jo tulltu melko selväksi, etteivät terveet halunneet vahingoittaa häntä, Niebaumia vain.

// Khhm, kökköä ja kesti ):
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Sihiro
Member Avatar
Rikkokaamme ratkoksia.
Niebaum parhaansa mukaan koetti ravistella loista irti niskastaan, mutta vanhalla kuwarlalla oli kovin vahva ote niin vanhaksi. Hänen keskittymisensä oli liikaa pikimustassa kuwarlassa, jotta hän olisi huomannut mitä ympärillä oikein tapahtui. Tuttuä ärinää kuitenkin kuului uroksen niskan takaa, siellä missä Ilian oli - ja nyt Line. Äänestä ei voinut erehtyä.

"Line!" uros huudahti hädissään, sillä hän oli jo toivonut että naaras olisi jäänyt sivummalle. Mutta niissä parissa pinteessä joihin he olivat yhdessä joutuneet, olivat opettaneet urokselle ettei naaras koskaan tuntunut pakenevan. Oli suorastaan typerää tässä vaiheessa ajatella että Line pysyisi suosiolla kauempana. Se aiheutti Niebaumille harmaita karvoja, mutta toisaalta hän myös ihaili naaraan halua suojella kumppania- Oliko edes oikein ajatella noin? Mutta nyt ei ihan tainnut olla aika moiselle.

Ilian ei edes ärähtänyt kun narttukuwarla iski hampaansa häneen, hän oli pikemminkin hämmentynyt. Ja vihainen. Uros irroitti otteensa harhamasta, ja sen sijaan kääntyi tarjoamaan hampaitaan Linelle. Naaras oli kuitenkin hänen takamuksessaan kiinni, ja molemmat harhaman selässä. Kenties jopa koominen tilanne.

Mutta jos Ilian nyt edes jotenkin saisi naaraasta otteen, ei se olisi tappava, ei edes kovin kipeä. Vain sellainen jotta veteraani saisi raahattua naaraan pois paikalta. Uroksen luottokoirat kyllä tajuaisivat asian ja pitäisivät harhaman loitolla. Mikä tulisi varmasti olemaan tarpeen.

// Joo, päätä ihan ite miten täs käy. Ei paineita.
Ai niin, valkoinen kuwarla on Ilianin luottomies Nate ja tummanharmaa naaras sitten luottonaaras Clariss. Niille saa käydä ihan mitä tahansa paitsi kuolema. //
Sihiron koirakatras tuhoamassa taloa -

Kenjata ||Noen || Niebaum || Cireno || Acid
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
Harmaaturkki roikkui itsepintaisesti tumman hukan takapäässä, äristen raivokkaasti kun uros irrotti hampaansa Niebaumista ja yrittikin napata Lineä itseään. Siitäpä naaras ei pitänyt, ja tuo vetäytyi kauemmas, irrottaen hampaansa mustasta turkista louskutellen hampaitaan varoittavasti.

Harjaspää vilkuili Niebaumia, turkoosit silmät ammollaan, odottaen liikettä vastapuolelta. Mustaturkkinen vanhempi uros hyökkäsi, mutta Line sai tälläkerta väistettyä, kun hyppäsi sopivasti sivuun uroksen tieltä. Seuraava hyökkäys olikin edelistä nopeampi, ja yllätti Linen, joka kuitenkin ehti täpärästi diirtyä tulilinjalta, kun hampaat löivät yhteen naaraan vierellä. Kun harjaspää käänsi katseensa mustaturkkiin, tuon keskittyminen pitkiin, honteloihin jalkoihin katosi, ja naaras kompastui - vaikka harjaspää löysikin pian tasapainon, horjahdus oli tuonut Ilianin liian lähelle. Niinpä rääkäisten Line päätyi mustaturkkisen hampaisiin, rimpuillen ankarasti. Eihän uroksen ote sattunut juurikaan, muttei se mukavalta tuntunut. Uros oli napannut Lineä hieman sää'n yläpuolelta, joten Line pystyi vain rimpuilemaan ja ehkä hyvällä tuurilla potkimaan mustaturkkia, vaikkei osuminen ollut erityisen varmaa.
Turkoosit silmät etsivät villeinä Niebaumia, kuitenkin harmaaturkki joutuen pettymään, kun ei nähnyt punaturkkista harhamaa missään. Pienikokoinen Kuwarla joutuin pian keskeyttämään etsintänsä, kun mustaturkkinen lähti raahaamaan häntä kohti kylää. Rimpuilu hieman heikentyen naaras mietti suunnitelmaa, kun kaksikko eteni hitaasti kohti kylää. Line ei halunnut valehdella, että harhama oli jollain tavalla pakottanut hänet mukaansa, ksoka se saisi varmasti Niebaumin vaaraan, mutta karkottaminen kylästäkään ei ollut erityisen mukava vaihtoehto. Kiroten mielessään Line vilkuili rimpuilunsa lomasta taakseppäin, muutaman kymmenen metrin päähän jääneestä paikasta, josta hänet ja harhama oli napattu. Naaras näki useamman koiran, muttei nähnyt kunnolla mitä tapahtui. "Anna Niebaumin selviytyä tuosta..." Line mutisi hiljaa, nieleskellen, yrittäen yhä vieläkin rimpuilla mustaturkin otteessa - olihan rimpuilevan, aikuisen suden raahaaminen eknelle vain raskasta.

// Onpas tää munki taas kökköä .__.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Sihiro
Member Avatar
Rikkokaamme ratkoksia.
Niebaum ei ehtinyt edes huomata mitään muutakuin yhtäkkisen painon katoamisen selästään, sillä Clariss ja Nate pitivät siitä hyvän huolen. Uroksen koko keskittyminen meni parivaljakon hampaiden väistelyyn, ja toki ympärillä oleva väkijoukko antoi oman osansa. Huomaamattaan Niebaumia ajettiin yhä kauemmas Ilianista ja tämän raahaamasta rimpuilevasta Linesta, mutta vaikka uros koettikin naarasta katseellaan ympäriltään etsiä, iski seuraava koira kimppuun murtaen keskittymisen uudelleen. Harhamalla ei ollut edes aikaa uhrata ajatustaan muulle kuin väistelylle.

Yhtäkkiä valkoinen ja savunharmaa koira lopettivat hyökkäilynsä, ja jäivät sen sijaan lumeen murisemaan. Niebaum ehti murista vain hetken takaisin, kun pistävä kipu läpäisi hänen takajalkansa. Uros kurottautui nopeasti katsomaan mitä oli oikein tapahtunut, mutta ei epäonnekseen nähnyt mitään ennenkuin samantapainen kipu läpäisi hänen kaulansa sivun. Kipu oli liian nopea ja liian viiltävä ollakseen koiran hampaista. Oliko jollakulla ase joukossa mukanaan? Niebaum höristi heikot korvansa äärimmilleen ja vilkuili ympärilleen etsien syyllistä. Mikä helvetin joukko tämä oli kun kaikki tuntuivat olevan sävyltään mustia?!
Uros karjahti mielessään turhautuneena kun uusi isku viilsi hänen toista takajalkaansa, kaikenlisäksi vielä pohkeeseen. Se sai uroksen takajalat lyyhistymään ja Niebaum päästi yllättyneen karjahduksen. Tämän jälkeen koko koira/susijoukko ryntäsi kerralla harhaman päälle, kukin ottaen tästä tukevan asennon hampaillaan.

Niebaum oli jumissa. Tällä oli hampaita lähes jokaikisessä paikassa, eniten pitämään tämän jalat paikoillaan. Olipahan pari uskaliastakin napannut tätä kurkusta, paikasta jossa nahkaa ei enää ollut, vain lihaksia. Ja se vasta sattui.
"Varokaa ettette nielaise yhtään verta!" kuului jonkun naaraan varoittava huuto. He eivät voineet ottaa riskiä että joku vahingossa nielaisisi Niebaumin verta ja siten muuttuisi pahimmassa tapauksessa harhamaksi. Niebaum koetti napata lähimmästä koirasta kiinni, mutta pian joku tiukensi varoittavasti otettaan tämän kurkusta ja uroksen oli pakko keskeyttää epätoivoinen yrityksensä. Niebaumin päässä soi ainoastaan yksi ajatus.
"Line kiltti, toivottavasti olet ja pysyt turvassa."

Sillä aikaa Ilianilla oli kaikki työ pitää Line kurissa. Naaras osasi olla varsin hankala siinä vanhan veteraanin hampaissa roikkuessaan, varsinkaan kun uros ei ollut enää nuorimmasta päästä.
"Pyfy paikallafi! Yritän vain auttaa!" uros huusi suun täydeltä nartun turkkia, toivoen että tämä ymmärtäisi asemansa. Ilian oli armelias uros, eikä hän tahtoisi nähdä laumatoverinsa karkottevan, tai jopa tapettavan tekemänsä takia. Muut saattoivat kutsua Iliania vanhaksi höperöksi, mutta musta susi tiesi miltä rakkaus tuntui. Sitä vähemmän hän halusi tuomita nartun, olihan uroskin joskus ollut rakastunut. Hän tiesi miltä rakkaus tuntui, ja ei tuon hallitsemmattoman tunteen takia olisi halunnut tuomita narttua. Sitä tunnetta eivät hallinneet mitkään. Se tulee ja se menee, halusi sitä tai ei.

Mutta ongelma oli, että naaras oli rakastunut harhamaan. Harhamaan hemmetti vie! Se teki Linen tilanteesta entistä tukalamman. Ilian ei osannut nähdä tästä tulevan mitään hyvää, ja siksi, edelleen sinä vanhana höpsönä uroksena, hän oli valmis armahtamaan Linen ja pitämään suunsa supussa jos naaras lupaisi pysyä erossa harhamasta.

Ilian alkoi väsyä ja kyllästyä naaraan rimpuiluun, joten uros pudotti nartun lumiseen maahan, katsoen tätä merkitsevästi. Jos tämä yrittäisi paeta, olisi Ilian heti estämässä.
"Nyt kuuntelet. Tästä sotkusta seuraa sinulle tasan kaksi asiaa: karkotus, tai kuolema. Muita vaihtoehtoja sinulla ei ole, ellet sitten luovu harhamastasi ja pysy erossa tästä. Enempää en voi auttaa", Ilian sanoi, ääni muuttuen lopussa hieman aiempaa hellemmäksi. Hän todella toivoi että narttu olisi sen verran fiksu että kuuntelisi.

// Vastasin! Wuhuuu! BILEET!!! //
Sihiron koirakatras tuhoamassa taloa -

Kenjata ||Noen || Niebaum || Cireno || Acid
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
// *party party* Pienoista kiroilua ~

Line urahteli urokselle tasaisin väliajoin, välillä keräillen enrgiaansa, sitten jälleen rimpuillen hetken, kunnes väsyi, ja keräsi jälleen voimiaan seuraavaan rimpuiluyritykseen. Vaikka naaras tiesi, että yritys oli mahdoton, mistä sitä tietäisi, vaikka siitä olisi jotakin hyötyä. Harjaspään takajalat potkivat maata, kun harmaaturkkinen yritti etsiä tassunsijaa, josta voisi joskus olla hyötyäkin. Kuitenkin Ilianin askellus oli liian epätasaista, jotta Line olisi päässyt löytämään tukevasti maata tassujensa alle, joten rimpuilupyrähdykset vain jatkuivat, kunnes tuo kuuli syvän äänen, kun mustaturkkinen puhui Linelle, jokseenkin tyynnyttelevään sävyyn. "Sinä et auta p*skaakaan, päästä minut nyt jo" harjaspää ärisi Ilianille, kunnes naaraan toive toteutui, ja Ilian iski harjaspään maahan, alkaen ladella ehtojaan naaraalle. Turkoosit silmät olivat suuret, kauhun valtaamat, kun tuo sisäisi kaiken, mitä vanhempi oli juuri ladellut suustaan. Naaras laski katseensa tassuihinsa, jotka lepäsivät naaraan edessä, ja oli lähes silmin nähtävissä, kuinka naaraan ajatukset kiersivät kehää.
Mustaturkki oli nähnyt Linen tunteet niin helposti, että se kouraisi naarasta itseään syvältä. Äänen pehmeys loppua kohti ja puhe "Linen harhamasta" oli ainoa, mitä harjaspää käsitti. Hän piti mielellään yllä kulissia vain sudesta, joka auttoi harhamaa ystävänä, koska sääli tuota. Mutta ilmeisesti kulissi oli romahtanut jossain vaiheessa - jos sitä oli koskaan ollutkaan.

Hetken kuluttua naaras nosti turkoosin katseensa vakaana, miettien tarkoin sanojaan. "Minä lupaan pysyä erossa Niebaumista, jos jätätte hänet rauhaan. Jos hänelle tapahtuu jotakin ulkopuolisen toimesta, syytän sinua ja joukkojasi - joka tapauksessa. Mutta pysyn hänestä erossa, jos se sinulle noin tärkeää on. " harmaaturkki puhui vakaasti, kuitenkin vierittäen vastuun Niebaumin hyvinvoinnista Ilianin niskaan. Suurin osa oli totta - mutta poissa rakastamansa harhaman luota harjaspää ei tulisi pysymään, siitä voisi naaras itse olla varma. Rivien välistä kuitenkin saattoi nähdä, että harmaaturkki itse saisi kaiken hyödyn, kun Ilian pitäisi suunsa supussa, mutta samalla Line itse varmisti uroksen olevan turvassa Ilianin joukoilta - vaikka mitä pienen susinaaraan kiukuttelu merkitsisi suurelle joukkiolle? Ei mitään, mutta jos mustaturkkinen ei jaksaisi ajatella Linen sanoja tarpeeksi, ei kai sitä huomaisi mitenkään. Toivottavasti.
Ilianin musta keho oli peittänyt Linen näkyvyyden taistelutantereelle, joten Line oletti taistelun päättyneen, ja Niebaumin päässeen karkuun. Kammeten itsensä pystyyn Line istui päättäväisenä Ilianin eteen, odottaen vanhemman sanoja, pienellä kauhullakin.

// Sekavaaaaaaa ...
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Sihiro
Member Avatar
Rikkokaamme ratkoksia.
Ilianin kuonolle levisi hymy. Hetken aikaa hän oli jo luullut nartun kieltäytyvän. Ehdot olivat kaiketi ymmärrettävät.
"Hyvä on. Toivon myös omalta osaltani, että ymmärrät tilanteen vakavuuden", Ilian sanoi vakavalla äänellä näyttäen hetkessä paljon vanhemmalta kuin ulkoisesti näytti "sillä jos puhut ohi suusi, minun henkeni on yhtä lailla vaarassa kuin sinun. Toivon ettet petä luottamustani", uros sanoi. Jos Line puhuisi kellekkään edes hieman epäluotettavalle, olisi Ilianin henki vaarassa. Veljeily harhaman kanssa oli harvinainen asia, jota tuskin oli koskaan ennen käynyt. Mustaturkki ei tiennyt mitä siitä seuraisi, mutta ei ainakaan mitään kovin mukavaa. Ilian periaatteessa valehtelisi johtajalleen, ja se sai uroksen ymmärtämään yhä enemmän kuinka paljon hän pani likoon - yhden vaivaisen nartun takia.

Ilian sisimässään toivoi etteivät herkästi innostuvat Nate ja Clariss olleet menneet toimiensa kanssa liian pitkälle. Vaan turhaan. Ilianhan ei sitä tiennyt, tai nähnyt, mutta periaatteessa lupaus oli jo rikottu. Voi voi vanhuudenhöperöä.

"Mene takaisin kylään. Varmistan että harhamasi on kunnossa", Ilian sanoi, kääntyen takaisin suuntaan jossa hänen joukkonsa ja harhama olivat. Kunnes tämä muisti yhden tärkeän seikan.
"Ai niin, jos olet menossa kylään olisi varmaan fiksua peittää tuo harhamanhaju turkistasi", uros muistutti. Perintö toi mukanaan pistävän ominaishajun, josta ei voinut erehtyä. Se tarttui helposti turkkiin ja kieli hyvin helposti missä seurassa sitä oltinkaan oikein oltu.
Sihiron koirakatras tuhoamassa taloa -

Kenjata ||Noen || Niebaum || Cireno || Acid
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
"Ymmärrän. En tahdo vaarantaa kenenkään henkeä omilla teoillani." Line puhui, rauhallisesti, vakaasti. Kyllähän harmaaturkki osaisi suunsa pitää supussa, mutta säännöt oli tehty rikottaviksi - ja eihän harjaspää juuri ymmärtänytkään mustaturkkisen pointtia. Jos kumpikin olisi hissukseen, miksei Line jatkaisi Niebaumin tapailua? Olihan se tätä ennenkin onnistunut. Line kieltäytyi edes miettimästä, ettei enää tapailisi harhamaurosta, kuten Ilian toivoi ja käski.
"Mikäli näen vielä Niebaumin, pysyn hänestä erossa" lisää valheita. Line ei ollut yleensä erityisen hyvä valehtelija, mutta rakkaus Niebaumiin sai harjaspään äänen vakaaksi ja tosissaan otettavaksi.

"Menen kyllä." Line vilkaisi vielä kohtaa, jossa oletti Niebaumin olevan, mutta mustaturkki peitti näkymän kehollaan, joten harmaaturkki lopetti kuikuilun, kääntyi hitaasti, epäröivästi. Hän ei voisi olla liian väliinpitämätön Niebaumia kohtaan, joten tuo vilkuili vielä olkansa yli hermostuneena, surullisena. Olihan naaras oikeasti surullinen, itsensä, Ilianin ja Niebaumin puolesta.

Kun Ilian huomautti vielä turkin putsaamisesta, naaras irvisti, haistellen turkkiaan. Tuo oli jo tottunut Niebaumis sairauden hajuun, ja tavallaan jopa piti siitä, joten tuo ei tullut ajatelleeksi hajuhaittoja muiden kirsuissa. Kuitenkin haju pitäisi pestä pois, joten harjaspää kääntyi kohti Kaivoa ympäröivää matsää, aikomuksenaan jolkotella Kaivolle, ja samalla kiertää hieman kauemmas, jotta näkisi Niebaumin tilan, ja olisiko uros jo päässyt karkuun.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Sihiro
Member Avatar
Rikkokaamme ratkoksia.
Ilian nyökkäsi nartun sanoille - uskoen täysin tämän sanat. Vuosia hän oli saanut kuulla valheita monilta tahoilta, mutta harmaan suden äänessä oli vain rehellisyyttä - tais istten narttu valheteli aika helkkarin hyvin. Musta susi kuitenkin uskoi nyt tämän sanat, ja katsoi kuinka narttu alkoi kävellä poispäin. Ilian katsoi kuinka narttu yritti vielä kuikuilla uroksen ohi, mutta Ilian oli sijoittanut itsensä ilmeisesti niin hyvin että seisoi juuri näkymän edessä.

Ilian ei liikkunut paikaltaan ennenkuin narttu oli kokonaan kadonnut ja tämän aiheuttamat äänet vaimenneet. Sitten vasta uskalsi uros palata tapahtumapaikalle - ja huomata minkä virheen olivat Clariss ja Nate tehneet. Hän ei selkeästikkään ollut ilmaissut käskyään tarpeeksi tarkasti, ja nyt harhama makasi maassa tummien susien ympäröimänä, maahan liimattuna. Joku oli jopa istunut uroksen kuonon päälle, jottei tämä mekkaloisi.

Helvetti sentään. Koko Ilianin pieni suunnitelma menisi pilalle jos narttu tämän näkisi. Harhaman takajalkoja oli viilletty, ja siellä täällä oli merkkejä taistelusta, puremanjälkiä jotka saattaisivat näkyä pitkäänkin. Nyt olisi todella toivottava että narttu oikeasti pitäisi sanansa. Ilian oli pannut liikaa likoon yhden vaivaisen nartun takia. Ja nyt tämä katui. Ikä oli pehmittänyt vanhaa urosta, vuosia sitten hän olisi surmannut moisen petturin jo, kahdesti miettimättä. Mitä hän nyt oikein tekisi? Hän voisi päästää harhaman vapaaksi, mutta silloin kaikki sen ympärillä olevat olisivat vaarassa. Ties kuinka pahasti se olisi suuttunut moisesta kohtelusta.

Ja Niebaum olikin. Uros murisi raivoissaan, mutta äänen peitti joku joka sillä hetkellä istui hänen päällään. Urosta vaivasi miksei Lineä näkynyt. Niebaum yritti vilkuilla ympärilleen, mutta hän ei saanut päätään tarpeeksi kääntymään jotta olisi nähnyt mitään muuta kuin jonkun takamuksen tai puita ja pimeyttä.

Niebaum ei huomannut kuinka Ilian soi Clarissille ja Natelle kiukkuisen ilmeen, jonka alla kaksikko alistui heti. Molemmat tiesivät mitä tästä seuraisi. Viikon paasto ja tehtävistä hyllyttäminen. Mikä häpeä.

Kiukku leimusi Niebaumin sisällä. Millä oikeudella sudet olivat saapuneet häiritsemään hänen ja Linen rauhaa? Murina kasvoi samalla kun uroksen viha. Ympäriinsä kehoa tuntuva kipu vain lisäsi bensaa liekkeihin, ja ennenkuin uros itsekkään tajusi, oli Perintö ottanut hänestä vallan. Niebaum tunsi enää vain vihaa - vihaa näitä rauharikkojia kohtaan jotka saapuivat häiritsemään ja pilaamaan hänen elämänsä! Tai ainakin sen rippeen mitä siitä oli jäljellä. Vain Line antoi enää urokselle voimaa elää, ja pelko siitä ettei uros tiennyt missä harmaa susi oli vilkastutti Niebaumin mielikuvitusta, saaden hänet kuvittelemaan kaikkea muuta mikä oli edes lähelläkään totuutta - Line kuolleena verilammikossa, raiskattuna jossain päin metsää... Viha sumensi Niebaum järjen, ja sai Perinnön nostamaan päätään. Niebaum oli harhamanakin leppoisa otus, mutta se oli vain ajan kysymys, milloin Niebaum oikeasti menettäisi sen. Ainoan asian jonka uroksella oli jäljellä itsestään - järkensä, jonka nyt oli kovin rajoilla.

Viha ja pelko antoi Niebaumille voimaa liikuttaa päätään, ja napata lähin jalka joka hänen näkyvillään. Susi vinkaisi äänekkäästi, ennenkuin lensi selkä edellä puuhun, eikä liikkunut enää. Sudet Niebaum ympärillä päästivät irti shokissa, antaen urokselle tilaisuuden nousta ylös ja jatkaa. Mikään muu ajatus ei enää Niebaum päässä pyörinyt, kuin jokin kaukainen muisto kuolleesta Linestä. Uros oli peloissaan ja vihainen, eikä tahtonut muistaa miksi. Niebaumin vaistot hallintaansa ottanut Perintö ei osannut käsitellä moisia tunteita, jättäen itse Niebaumin hämmentyneeksi. Uros haravoi ympäristöään kiihkeästi tietämättä mitä edes etsi.

// Random Niebs on randoooooooom! Iski aivopieru, yay! //
Sihiron koirakatras tuhoamassa taloa -

Kenjata ||Noen || Niebaum || Cireno || Acid
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
// Oh nuu Niebaum sekoaa D::

Harmaaturkkinen pälyili ympärilleen kadotessaan metsään, joka ympäröi Kaivoa. Naaraan askeleet olivat hiljaisia, ja tuo otti nopeita juoksupyrähdyksiä, välillä lähes pysähtyi sijoilleen. Kauhu loisti yhä turkoosinsävyisistä silmistä, kun harjaspää pälyili ympärilleen. Myös pelko ja huoli naaraan rakastaman harhaman tilasta näkyi koko olemuksessa; lihakset olivat jännittyneet, korvat kääntyilivät lähes vauhkoina ympäriinsä, aistit olivat valppaina saamaan pienenkin vihjeen Ilianin, tuon laumalaisten tai Niebaumin lähestymisestä. Naaras saapui pian Kaivolle, jolloi tuo vilkaisi tummaan veteen, irvistäen. Naaras oli uimataidoton ja vesikammoinen, joka teki jokaisesta pesustakin kauhun hetken. Tumma, mutta kirkas vesi kuitenkin puhdisti hajun harmaasta turkista, kun Kuwarla kauhaisi vettä tassullaan, roiskutellen sitä tassuillaan päälleen. Hetken kuluttua naaras ravisteli itseään, että vesipisarat lentelivät ympäriinsä, jonka jälkeen naaras lähti samaan paikkaan, missä oli äsken ollut - hän varmistaisi vain, että Niebaum olisi kunnossa, ja päässyt pois joukkion luota. Asiaan kuuluisi tietenkin tarkkojen koirien ja susien harhauttaminen tavalla tai toisella - naaras ei saisi hakeutua Niebaumin seuraan, joten suoraan paikalle marssiminen tuskin olisi erityisen järkevää.
Kävellen verkkaisesti, pohtien vaihtoehtojaan, Linen kulmat olivat rypistyneet silmien päälle, korostaen arpia, jotka kulkivat yli oikean silmän. Kuitenkin, hetken pohdittuaan naaras päätyi ratkaisuun, että jos ei haisisi harhamalle, raadolle tai sairaudelle, hän pärjäisi hyvin ... Kai.

Niinpä naaras jolkotteli mahdollisimman äänettömästi kohti aukiota, jossa välikohtaus oli alkanut ja Linen osalta loppunut ainakin hetkeksi. Naaras oli metsän laitamilla, kun kyyristyi erään puskan suojiin, maastoutuen vallan hyvin piilopaikkaansa. Linen huomio kiinnittyi heti suureen joukkioon, joka näytti olevan kokoontunut jonkin tai jonkun ympärille. Paha aavistus halkoi naaraan mieltä, ja irvistys pääsi tuon kasvoille.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Sihiro
Member Avatar
Rikkokaamme ratkoksia.
Tummansinisten silmien katse etsi ympäristöstä merkkejä jostakin - eikä Niebaum tiennyt mistä. Kauhistuttava hätä ja pelko rusensivat harhaman sydäntä, kun tämä ravasi mustien koirien täyttämällä aukiolla.
Etsi, etsi, olivat Niebaumin ainoat jotenkin järkevät ajatukset kun tämä huoli paistaen luiselta kuonoltaan etsi jotakin, ja samalla yritti häätää tätä joukkoa jotka muistuttivat hyvin ärsyttäviä hyttysiä.

Ilian katsoi kauhuissaan, kun yhtäkkiä niin rauhallisesti käyttäytynyt harhama muuttui aivan erilaiseksi. Se oli taas todistettu, harhamiin ei ollut luottamista millään saralla. Vanha uros pohti kuumeisesti mitä oikein pitäisi tehdä - ainoa järkevä vaihtoehto olisi paeta. Mutta harhama seuraisi, ja mitä hyötyä siitä silloin olisi?
"Nate! Clariss!" Ilian komensi kaksikon paikalle terävästi. Isä ja tytär olivat paikalla samantien, odottaen käskyä jota he osasivat jo hieman odottaa.
"Johtakaa harhama muualle täältä", kuului Ilianin yksinkertainen käsky. Molemmat nyökkäsivät, ja ryhtyivät heti toimeen.

Niebaum etsi ja etsi, nuuhki ja kuulosteli. Ei mitään. Mitä hän etsi? Jotakin... Jotakin harmaata. Ja rakasta. Häilyväiset ajatukset keskeytti jokin tummanharmaa joka syöksähti uroksen silmien väliin, kynsäisten Niebaumin silmiä varmasti, muttei liian kovaa. Entinen kettu parkaisi yllättyneenä, ja alkoi sumentuneella katseellaan etsimään syyllistä - se jokin vilahti pensaiden taakse. Uros kaiken muun unohtaneena alkoi jahtaamaan tätä, mielessään vain silmiinsä kohdistunut kipu ja raivo.

Clarissin tarkoituksena oli houkutella harhama kauemmas muista, johdattamalla tämä syvemmälle metsään. Mutta kesken johdattelunsa, hän kompastui johonkin. Naaras lensi yhtäkkiä nenällensä, kirkaisten yllätyksestä. Narttu vilkaisi taaksensa, huomaten toisen kuwarlan ja yhä lähemmäs rynnistelevän Niebaumin. Pakokauhu valtasi siniharjallisen naaraan, kun tämä yritti saada jalat allensa, ja pian.

// Olin röyhkeä ja hittasin hieman. Haittaako? //
Sihiron koirakatras tuhoamassa taloa -

Kenjata ||Noen || Niebaum || Cireno || Acid
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Fireway
Member Avatar
Vastaherännyt
// Eipä mitään. Olen todella pahoillani viivyttelystä, mutta konevanhus sanoi itsensä irti </3

Turkoosit silmät yrittivät hakea edes pientä vilausta Niebaumista, ja siinä siristellessään tarpeeksi kauan, näki Line punaista turkkia - ja joukion siirtyillessä levottomasti, näki hukka maahan painetun harhaman, ja uskomaton viha ja raivo kuohahti naaraan kasvoilla, samalla kun kumea murina kumpusi naaraan rinnasta uhkaavana ja vaarallisena.
Raivonsa tukahduttaen hetkeksi, siirtäen sen vain pois mielestään muhimaan, naaraan ääni hävisi, kun tuo keskittyi seuraamaan tapahtumia. Harjaspäällä ei ollut hajuakakaan siitä, mitä tekisi. Kiroukset lentelivät suden mielessä, kun tuo seurasi tapahtumia. Jokainen hetki tuntui vuodelta, mutta suden olisi vain odotettava - vielä hetki. Jotakin.

Sitten joukko hajaantui harmauroksen ympäriltä, ja tummanharmaa naaras juoksi vaaleampaa kohti - perässään raivonsa sokaisema Niebaum. Kauhu välähti kirjavan harjksen osittain peittämllä kasvoilla, kun Line yritti nousta ylös, mutta liian myöhään - kuwarlan tassu osui Linen selkään, ja molemmat naaraat kompastuivat - Line tupsahti kyljelleen, kiljaissut naaras naamalleen. Harjaspäiden katseet kohtasivat hetkeksi, kunnes Line tajusi, että punaturkkinen entinen kettu oli jo vaarallisen lähellä. Niinpä pieni susi hyppäsi jaloilleen, yrittäen keksiä jotakin - niinpä naaras jäi minuuteiksi vain seisomaan paikalleen, katse kohdistettuna Niebaumiin, kauhun valtaamana - mutta turkoosista katseesta näkyi myös rakkaus ja lämpö urosta kohtaan.
Posted ImagePosted ImagePosted ImagePosted ImagePosted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
1 user reading this topic (1 Guest and 0 Anonymous)
Go to Next Page
« Previous Topic · Kyyjoki · Next Topic »
Add Reply
  • Pages:
  • 1
  • 2

PRINT theme created by tiptopolive of InkDropStyles