Welcome Guest [Log In] [Register]
Add Reply
Valssi on ikuinen, elämän pituinen, korkealta soitettu.; Vain Sihiro, kiitos.
Topic Started: Oct 6 2012, 02:47 PM (158 Views)
Koopa
Member Avatar
Taivaankannen kannattaja

Kuka tahansa olisi voinut vannoa Ruskan hymyn yltäneen korvasta korvaan. Nuorikon hännäntöpö huiski edestakaisin hänen kömpiessään ulos kolostaan huomatakseen auringon paistavan ensimmäistä kertaa päiviin. Ruska veti keuhkot täyteen kirpeää, raikasta syysilmaa ja laskeutui joenpenkkaa alas juodakseen ja peseytyäkseen.
Noetar | Penumbra | Calypso | Ruska | Galahad

Posted Image
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Sihiro
Member Avatar
Rikkokaamme ratkoksia.
// Oho, en vastannutkaan tänne D: Anteeksi! //

Noen

Noen ei tuntunut enää tietävän mistään mitään. Ajoittain hän löysin itsensä paikoista johon hän ei muistanut ajattelevansa edes mennä. Kerran, löysipä uros itsensä vahingossa aivan Kristallikaupunkiin johtavan luolan suulta, jonka luota uros pian poistui. Tämä ei ollut ainoa kerta. Lukemattomat kerrat uros löysi itsensä jostain muualta missä oli hetki sitten ollut. Tai, ainakin missä hän muisti olleensa.

Noenin harhamuus oli melkein lopuillansa, enää ainoastaan järki oli jokseenkin tallella. Ja sekin oli alkanut pettää pikkuhiljaa. Uros ei muistanut usein mitä oli tehnyt aamulla, illalla havahtuen ties mistä, aivan muualta missä oli ollut. Noenia oli alkanut hiljalleen pelottaa mitä oikein tapahtui muistikatkoksien välillä. Kuinka harhama hän oikein oli näinä aikoina?

Pikkuruinen Noen oli vain enää varjo entisestä itsestään. Väritys oli pysynyt samana, mutta koko oli kasvanut melko hurjasti, ainakin siihen verrattuna minkälainen uros oli aiemmin. Hän ei kuulunut harhamien suurempaan kastiin, mutta oli silti tavallista sutta korkeampi. Ei mikään valtava, mutta korkea kuitenkin. Tosin kuin muut, uros oli säästynyt rujolta ulkomuodolta, lähinnä kasvaen vain ympäri kehoaan. Kaula oli huomattavasti pidempi ja taipui huonosti, jalat olivat venähtäneet kokoa suuren rintakehän kanssa, kynnet muuttuneet koviksi ja veitsimäisiksi. Noenin voimat olivat kasvaneet, mutta se oli pieni lohtu.

Noenia pelotti, ei ehkä niin paljon kuin muutoksen alkuvaiheessa, mutta pelkäsi kuitenkin. Ehkä hän oli tottunut ajatukseen harhamuudesta, eikä osannut enää pelätä sitä. Hänellä oli nyt uusi pelko - pelko siitä että hän menettäisi järkensä. Uroksella oli joskus vaikeuksia muistaa perusasioita. Joskus uros saattoi pitkäksikin aikaa jäädä miettimään mitä hänen pitäisi oikein tehdä syödäkseen edessään makaava lintu, ja joskus hän unohti nimensä päiviksi.

Ulkomuoto ei pelottanut Noeniä enää, vaan hänen mielensä. Uros pelkäsi menettävänsä itsensä. Suurin osa tämän luonteesta oli jo poissa, vaikka tämä ei itse sitä huomannut. Aiemmin säikky Noen oli nyt rohkeampi ja suvaitsevampi, koettaen jopa pari kertaa jutella parin harhaman kanssa. Mutta samalla uroksesta oli tullut myös hivenen ilkeämpi, alkaen näkemään terveet pahoina harhamoiden sijaan. Kiitos siitä parin epämukavan kohtaamisen terveiden kanssa. Kaikenkaikkiaan, Noen alkoi nähdä asiat harhaman näkökulmasta.

Oli sitten päivä, ilta tai aamu, Noenille sillä ei ollut väliä. Muistikatkoksestaan juuri heräten, uros oli löytänyt itsensä Kyyjoelta. Hengitys huurusi ilmassa kevyesti, kun musta ex-kuwarla asteli pehmeässä maastossa. Ainakaan hänen ei tarvinnut pelätä saavansa katkosta pian. Vähiten hän odotti näkevänsä jonkun toisen joella. Kaikenlisäksi, Noen huomasi toisen ollessaan vasta ihan lähellä, melkeinpä vieressä.

Uros pysähtyi äkisti, sydän melkein hypäten kurkkuun. Lyöden kyntensä tiukasti hiekkaan, uros jähmettyi paikoilleen.

// Oho, innostuin liikaa. Mutta vastasinpa viimein :3 //
Sihiron koirakatras tuhoamassa taloa -

Kenjata ||Noen || Niebaum || Cireno || Acid
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
1 user reading this topic (1 Guest and 0 Anonymous)
« Previous Topic · Kyyjoki · Next Topic »
Add Reply

PRINT theme created by tiptopolive of InkDropStyles